perjantai 10. maaliskuuta 2017

Kello viiden tee

Kello viiden tee on peribrittiläinen iltapäivätee, josta lienee kuullut kaikki. Itse en tarkkaan tiennyt mistä tapa juontuu tai mitä se pitää sisällään, kunnes törmäsin artikkeliin, joka käsitteli kello viiden teetä (Yhteishyvä 1/2017). Teestä on aina mukava lukea lehdestä ja minua ilahduttaa, kun välillä tulee vastaan vähän erilaisia artikkeleja, vaikkakin tässä puhuttiin myös paljon muustakin, kuin vain teestä. Usein kun artikkelit tuntuvat olevan sellaisia yleisraapaisuja eri teelaaduista ja joissa annetaan karkeita yleisiä haudutusohjeita.


Lehti kertoo, että kello viiden tee on saanut alkunsa vuonna 1840, kun Bedfordin kreivittärellä oli nälkä ja illalliseen oli vielä aikaa. Kreivitär ihastui palvelijan tuomiin skonsseihin, pieniin leipiin ja kakkusiin. Hän hehkutti ideaa ystävilleen, jotka ottivat tavan omakseen. Pian myös työväenluokka tutustui teehen ja syntyi traditio.

Artikkelin mukaan kello viiden teellä ensin syödään voileipiä, joissa on täytteenä esimerkiksi kinkkua ja sinappia, kurkkua, minttua, kanaa, kananmunia, pateeta tai savulohta kermajuuston kera. Leipien jälkeen syödään käsin halkaistavia skonsseja hillon ja clotted creamin (voimainen juoksutettu kerma) kanssa. Näiden jälkeen ovat vuorossa kakut ja leivokset, esimerkiksi sitruunaleivokset, victoriankakut, macaronit ja manteliset bakewell-tortut. Muffinsit ja kuppikakut eivät kuitenkaan kuulu iltapäiväteelle. Suosituimmat teet kerrotaan olevan earl gray, assam ja darjeeling.


Pieni juttu tämän artikkelin ohessa kertoo vielä, että Britannian suosituin juoma on vahva musta pussitee, jossa on vähän maitoa. Tätä kuulemma kutsutaan nimellä builders brew eli raksamiehen haudutus.

Kaiken kaikkiaan ihan mielenkiintoinen artikkeli, vaikkakin olisin mielelläni lukenut vielä enemmänkin aiheesta. Olipa samassa lehdessä vielä ruokaohjeitakin, joiden avulla voisi loihtia muutamaa sorttia tarjottavia iltapäiväteelle. Minua tämä ajatus houkuttaa kovasti. Ajatuksissani onkin, että etsisin enemmänkin hyviä reseptejä ja sunnuntaisin voisimme korvata päivällisen herkuttelemalla brittiläiseen tyyliin iltapäiväteellä. Ja kuinka ihanaa olisi kutsua ystäviäkin mukaan! Voi olla, että tämä jää vielä toteuttamatta. Mutta ehkä jossain vaiheessa, toivottavasti edes satunnaisesti, tulisi kokeiltua jotain vähän erilaista. Tuosta raksamiehen haudutuksesta en kyllä innostu, mutta onneksi brittiläisellä teekulttuurilla on muutakin annettavaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti