keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Tuliaisia Japanista

Appeni kävi kesällä Tokiossa ja toi meille tuliaisia, minulle tietysti teetä. Tuliaiset olivat paikasta nimeltä Lupicia. Pelkän pussin perusteella en ensin arvannut mitä se sisälsi, vaikka tarkemmin katsottuna valkoisessa pussissa kyllä oli teekuppi ja -kannu. Appeni on itse enemmän kahvin ystävä ja sanoikin, että hän oli valinnut "jotain". Kaupassa oli puhuttu englantia huonosti ja toisesta teestä (silonibari) hän sanoi, ettei tiedä onko se teetä ollenkaan, jotain hänelle oli puhuttu jostain makeasta.


Vaikka pakkauksissa on tekstit pääasiassa japaniksi, kertovat ne kuitenkin jonkin verran. Silonibarissa on lyhenteet BPS ja CTC. Jälkimmäinen on tietysti Crush, Tear, Curl, jonka olen ajatellut olevat tutumpi käsittelytapa pussiteessä. BPS taas oli minulle vieraampi, vaikka siitä heti tiesinkin kyseessä olevan rikotut lehdet. Pikainen googletus kertoi sen tarkoittavan Broken Pekoe Souchong. Pakkauksessa lukee myös plantation specified, mutta en ihan tarkkaan tiedä mitä sillä tarkoitetaan. Haudutusajaksi on kerrottu 1-2 minuuttia ja haudutuskerroiksi 1-2. Ceylon Uva kertoo tietysti alueen, jolta tee on kotoisin sekä teen olevan original blend eli perinteinen sekoitus. Teen haudutusaika on 45s-1,5min ja haudutuskerrat 1-2.

En ole ehkä koskaan ennen nähnyt Silonibarin kaltaista teetä. On oikeastaan vähän vaikeaakin käsittää millaisen prosessin läpi teelehdet on puserrettu ja minkä takia. Tee on omituisia palleroita. Oikeastaan tämä on ulkonäöllisesti ihan mielenkiintoinen tee, vaikka ei vaikutakaan ihan hirveän laadukkaalta, koska teelehdet on rikottu. Kuivan teen tuoksu on voimakas ja kitkerä. Juomassa on kaunis ja voimakas punertava väri. Juoman tuoksu on vaatimaton, tuo mieleeni tavanomaisen peruspussiteen. Myös teen maku on oikeastaan aika tavanomainen. Voisin sanoa, että maistuu vähän samalta, kuin se Liptonin keltainen. Teepurut tuoksuivat jonkin verran kitkeriltä, joten on ihan miellyttävää havaita, että haudutettuna kitkeryyttä on huomattavasti vähemmän.

Silonibari
Kaipasin Silonibariin jonkin verran enemmän syvyyttä ja makua, joten lisäsin siihen hunajaa. Ja sitä todella suosittelen! Hunaja parantaa juomaa huimasti. Voin hyvin kuvitella, että tällainen tee toimii myös muiden lisukkeiden kanssa, mitä sitten itse kukin tykkää käyttää.

Ceylon Uvassa teelehdet ovat myös melkoisen pientä, mustaa putua. Tuoksu on tavanomainen ja kitkerä, hyvin samantyylinen kuin Silonibarissa, mutta ei ehkä ihan yhtä voimakas. Juoman tuoksu tuo jälleen mieleeni Liptonin keltaisen ja mietin mahtaako kyseinen tee olla Ceylonista. Jostain syystä haluaisin kutsua tätä tuoksun perusteella hotelliteeksi, mahdankohan olla joskus jollain hotellin aamiaisella juonut samantyylistä teetä... Juoman väri on kirkas, kuparisen punertava. Maku seuraa kaiken muun linjaa ollen melko tavanomainen, maustamaton musta tee. Tee on vähän kitkerää, eikä tarjoa kovinkaan laajaa makuskaalaa tai syvyyttä.
Ceylon Uva

Nämä kaksi teetä ovat oikeastaan jokseenkin samanoloisia. Myös Ceylonin kanssa sopii hyvin hunaja. Oikeastaan nämä molemmat suorastaan kaipaavat jotain lisuketta. Molemmat tulee todennäköisesti kulutettua aamulla hunajan kanssa tai tarjottua vieraille, joiden tiedän käyttävän maitoa teessään.

Tavanomaisella tarkoitan tässä tekstissä sellaista isomman yleisön tavanomaista, vähän kuin perusmustapussitee tai se Liptonin keltainen. Nämä ovat molemmat sellaisia, jotka peruskäyttäjälle maistuisivat tavalliselle. Teeholistit ja -hifistit ovat sitten ihan asia erikseen. ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti