maanantai 18. toukokuuta 2015

Hyi, mitä kuraa!

Olin tässä vähän aikaa sitten kivassa hyvinvointi-illassa, joka järjestettiin yhdessä lounaskahvilassa. Tapahtumaan kuului myös tarjoilut. Olin ensimmänen teen juoja kahvijonossa ja sainkin heti ihmetellä, että missäs se tee on. Vain kahvit ja leivokset olivat kivasti esillä. Henkilökunta onneksi tuli heti ystävällisesti auttamaan, minulle esiteltiin pussiteevalikoima ja automaatti, josta vettä saa.

Tässä vaiheessa tietysti olisi pitänyt ottaa sitä kahvia. Hei, ihan oikeasti automaatista ei saa kunnollista teevettä! Kun sitten valikoin teepussia haljuun veteeni mietin, että se on kyllä ihan s******* sama mitä siellä vedessä huljuttelen, hyvää se ei kuitenkaan ole. Valitsin jonkun sattumanvaraisesti, annoin sen liota vedessä vähän aikaa ja join haalean juomani. Tuntuu väärältä kutsua sitä edes teeksi, niin kaukana se oli kunnollisesta teestä. Onneksi leivos oli sentään ihan hyvää.

En käsitä, eivätkö ihmiset tajua, miten pahaa teetä he tarjoavat? Tai eivätpä tietenkään. Suurin osa ei tunnu tajuavan sitäkään, että tekevät oikeasti tosi pahaa kahvia, eipä heiltä kai voi odottaa siis mitään näkemystä teenkään suhteen. Voi miten, MITEN, saisimme joka paikkaan tarjolle vain hyvää teetä ja kahvia?! Osaksi tämä on tietysti hintakysymys, osaksi ehkä tottumiskysymys tai ehkei ihmisillä vain ole tietoa paremmasta. Niin, niin kai se on, ei ole tietoa paremmasta. Vuosia sitten törmäsin kaupungilla kaverin kaveriin, joka ihasteli sitä, että meillä on täällä asiat parhaiten maailmassa. Minä väitin, että eihän hän voi tietää, jos jossain muualla on asiat vielä paremmin. Hän tuohtui ja sanoi: kenellä muka on asiat paremmin, jollain Afrikan *ruma sana tummaihoisista*:llä vai? Niinpä niin, hän ei tiennyt paremmasta, eikä siis uskonut sellaista olevankaan. Ehkä teen ja kahvin keittäjissä on monesti sitä vikaa, juuri tämä tässä on sitä hyvää ja oikeaa, paremmasta ei ole tietoa eikä sitä uskota olevan.

2 kommenttia:

  1. Onneksi hyvää teetä saa jo vähän useammin kuin kymmenen vuotta sitten. Kylästellessäänkin voi yllättyä, kun ei tarjotakaan pusseja, vaan henkilökohtaisesti haudutettua teetä, vaikka olisikin tiikerinpäiväuntataimuutasellaista. Monissa työpaikkaruokailoissa ja lounaspaikoissa tämä kuvailemasi ongelma on kuitenkin varsin käsinkosketeltavissa. Oma lukunsa on sitten lentokonetee, joka on sinänsä elämyksellisesti jo aivan omaa luokkaansa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi tosiaan useammin saa jo ihan juotavaa tavaraa, mutta tämä kerta oli kyllä pitkästä aikaa oikein pohjanoteeraus. Kiva maksaa tuollaisesta lystistä... Vai että lentokonetee, tämä makuelämys minulla onkin vielä kokematta! :D

      Poista