lauantai 8. helmikuuta 2014

Ensimmäinen kosketus keltaiseen teehen

Aloittelevana teenjuojana tiesin, että on olemassa mustaa ja vihreää teetä. Sen jälkeen tietoni teestä on lisääntynyt huomattavasti. Viimeisimpänä olen kuullut keltaisesta teestä. Tähän saakka tämä onkin ollut minulle täysin vieras teelaatu. Keltainen tee on Kiinassa erittäin arvostettua. Aiemmin se on ollut erikoisuus, jota on valmistettu vain keisarille ja hänen perheelleen.  Mandragorasta tilaamani tee oli Huang Xiao, jonka historia ulottuu Ming ja Qing -dynastioiden ajalle. Teen tuotantotavan kerrotaan olleen kadoksissa ja löytyneen uudelleen vasta 70-luvulla. Sen jälkeen tee on voittanut monia kilpailuja, esim. China's Tea Cup 1999. Teen valmistusprosessi on muuten sama, kuin vihreällä teellä, mutta viimeinen vaihe on erilainen. Teelehtiä kuivataan useita päiviä kangasliinojen välissä. Klorofylli hajoaa, jolloin lehdistä tulee keltaisia ja tee saa tietynlaisen arominsa.

Teelehtiä ihmetellessäni ensimmäinen ajatukseni oli, että tuoksu ei ole kovin houkutteleva. Tarkempi tuoksuttelu tuo esiin paahteisuutta ja pientä makeuttakin. Jo ensimmäisellä kerralla sain huomata, että tämä tee kärsii selvästi huolimattomasta haudutuksesta. Ensimmäistä kertaa maistaessani ajattelinkin, että ei ole kovin hääviä teetä. Toisella kerralla tarkistin veden lämpötilan ja haudutusajan. Jo vain tuli teestä huomattavasti parempaa!

Valmiin juoman väri on kaunis, vaalea kullankeltainen. Tuoksu on teelehtien tuoksun tapaan paahteinen. Maku on lempeä ja pehmeä, jossa kuitenkin maistuu selvästi paahteisuutta ja hiukan makeutta. Toisaalta maku on myös todella voimakas, aivan kuin mausteinen tai jopa suklainen ja chilinen. Kielelle jää viipymään erikoinen pitkä jälkimaku, jota voisi verrata chilin jälkilämpöön. Toisella haudutuksella maku korostuu ja alkaa olla liiankin paahteinen minun makuuni. Tuoksun ja maun paahteisuus tuo mieleen kahvin paahteisuuden. Ehkä tämä tee siksi maistuukin kahvinjuojalle, sillä mieheni pitää tästä teestä huomattavasti minua enemmän. Tämä tee ei maistu teelle, siis sellaiselle mitä on koskaan aiemmin tullut juotua.

Tämä voisi sopia hyvin jälkiruokateeksi. Ainakin makean kanssa tee sopii todella hyvin yhteen. Mielenkiintoista oli huomata, että teen kanssa nautittu suklaa peittää lähes kokonaan paahteisen maun.

Tällaisena länsimaisena moukkana en kuitenkaan osaa nähdä keltaisen teen hienoutta. Mielestäni tämä on vain tee muiden joukossa. Ei mikään suosikkini, mutta tulee kyllä juotua satunnaisesti. Ehkäpä miehelläni on sittenkin vähän harjaantuneempi makuaisti, sillä hänen mielestään tämä on erittäin hyvää teetä. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti