perjantai 26. heinäkuuta 2013

Mukilla todellakin on väliä

Tästä aiheesta pitikin kirjoittaa jo aikaisemmin, mutta sain odotetut uudet teet postissa ja niiden maistelussa ja hehkuttelussa on mennyt viime päivät.

Niinhän sitä voisi kuvitella, että tee maistuu ihan samalta mukista riippumatta. Periaatteessahan näin tietenkin on, ei se tee muuksi muutu, vaikka sitä kuinka juo hienoista teemukeista. Mutta, osansa teenautintoon tuo tietysti fiilis. Teehifistille osan koko elämyksestä tuo paitsi haudutuskalustosta, tietysti myös sopivat astiat.

Tavallisesti tulee käytettyä ihan arkiastioita, joina meillä on Iittalan kuumajuomalaseja. Nämä lasit ovat kivan näköisiä ja muuten hyviä käytössä, mutta ne rinkulat ovat kyllä rasittavia, kun eivät aina tykkää pysyä paikoillaan vaan kolahtelevat pöytään. Arkimukeina ajavat asiansa, vaikkakin tee kyllä jäähtyy niissä vähän turhan kauan. Lisäksi meillä on Kermansaven Oliivi-sarjasta isot teemukit, mutta ne ovat vähän liian isot saavit makuuni. Vieraatkin aina tuskaisina katsoivat, kun katoin liian isot teemukit pöytään ja järjestäen jokainen sanoi, että älä kaada täyteen. Ovat oikeasti ihan hullun isot mukit ja jääneet nykyään vallan hyllylle, vaikka muuten pidänkin kyseisen sarjan astioista.

Liian pienestä kupista juominen on myös ärsyttävää. Siihen ei saa tarpeeksi teetä. Kapeassa kahvimukissa tee taas ei jäähdy ikinä ja itse en yhtään tykkää hörppiä tulikuumaa teetä. Teemukit ovat tarkoituksella laakeita, tee jäähtyy nopeasti juontilämpöiseksi. On mukavaa ottaa santsikuppikin, kun ei tarvitse varttia odotella teen jäähtymistä. Toisinaan on kyllä paikallaan ihan take away -pahvimukit, nimittäin kaupungilla lounaan jälkeen. Kaupungilla kiireessä hörpittäessä pahvimuki sopii fiilikseen täydellisesti.

Mummoni oli kuulemma teen ystävä. Lapsuudestani muistankin, kun kävin mummolassa ja mummo joi teetä. Itse en teen mausta vielä silloin pitänyt, mutta sain aina oman mukin, johon mummo kaatoi kuumaa vettä ja johon sitten sekoittelin lusikalla kaksi palaa sokeria ja nautin, kun sain juoda mummon kanssa yhdessä teetä. Ihania pieniä hetkiä ja muistoja mummostani.

Meille onkin jäänyt perintönä vanhoja teeastioita, joita ei juuri raaski käyttää. Toisinaan, kun tulee vieraita, ajattelen laittavani oikein pyhäastiat pöytään. Ja sitten vieraat haluavatkin kahvia. Tai sitten vaan unohdan. Todellisuudessa olen yhden ainoan kerran laittanut vierasta varten pyhäastiat. Silloinkaan en raaskinut laittaa "parempia" pyhäastioita vaan laitoin "arkisemmat".  Mitä ihmettä sitä astioilla oikein tekee, kun ei edes uskalla niitä käyttää. Tuo sininen teeastiasto on kyllä suosikkini, sitä haluaisin käyttää useamminkin. Jatkossa täytyykin yrittää käyttää enemmän näitäkin astioita, kun sellaisia kerran on.

Lähemmin kun tarkastelee, niin kannut taitavat olla eri sarjaa mukien kanssa...
mutta haitanneeko tuo, kun sopivat niin hyvin yhteen.



Kunnollisessa teekannussa on tietysti kunnollinen kansi,
josta ei tarvitse kaadettaessa pitää kiinni, eikä se silti putoa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti